Ei hyvä ”sitten kun”, vaan täydellinen ”JUURI NYT”

Mikä erottaa joogan urheilulajeista? En väitä, etteikö joogaa voisi harrastaa kuin urheilua, mutta on jotain, joka tekee siitä fundamentaalisesti erilaisen. Jooga itsessään on kahdeksanhaarainen filosofinen menetelmä, johon yhtenä osana kuuluva fyysinen asanaharjoittelu on se, mitä länsimaissa useimmiten miellämme joogaksi. Asanaharjoittelu on siis luotu tukemaan henkistä kasvua ja kehitystä (ei lihasten kasvua 😀 !), vaikka se onkin samalla tehokas fyysinen harjoitus.

 

Processed with MOLDIV

 

Urheilulajeissa asetetaan tavoitteita ja treenataan kohti tulevaisuudessa siintävää päämäärää. Joogan koko filosofia sitä vastoin pohjautuu ajatukselle TÄSTÄ HETKESTÄ. Olemme kokonaisia ja täydellisiä juuri nyt, sillä se on ainoa aika, jossa koskaan tulemme olemaan. Menneisyys on vain kokoelma subjektiivisia muistoja ja tulevaisuus taas on ainoastaan mielen kuvitelmaa, joten ainoa oikeasti todellinen on tämä hetki. Niinpä ajatukset siitä, että ”sitten kun osaan sen tai tuon asanan”, on koko filosofian vastaista. Myös oman harjoituksen kriittinen vertailu eilisen ja tämän päivän välillä on jotain, mikä sotii ideologiaa vastaan, sillä jooga opettaa meille tyytyväisyyttä tähän hetkeen, eikä aseta tavoitteita jahdattavaksi.

 

Välimerkki-salmiakki-ISO (1).jpg

 

Miksi meillä sitten ylipäätään on asanoita, jos niiden osaaminen on toissijaista? Haastamme kehoa fyysisesti, jotta voimme harjoittaa mieltä. Sitä varten tarvitsemme konkreettisen ärsykkeen ja vastuksen, jonka kanssa opetella mielen rauhoittamista, impulsseihin reagoimattomuutta ja olosuhteista riippumatonta tyytyväisyyttä. On helppo olla seesteinen, kun asiat ovat harmoniassa ja tuottavat mielihyvää, mutta entä jos näin ei ole? Jooga-asanat ovat tarkoituksella haastavia ja vaikeustaso on skaalattavissa niin, ettei harjoituksessa tule katto koskaan vastaan.

 

Processed with MOLDIV

 

Mutta se, mitä teemme keholla, on toissijaista ja alisteista sille, mitä mielessä tapahtuu. Toisin kuin urheilusuoritusta, joogaharjoitusta ei voi arvioida ulkoapäin. Teemme keholla asioita, jotta pääsemme sukeltamaan sisälle mieleemme ja harjoittamaan sitä. Kun opimme pysymään rentoina ja tyytyväisinä haastavissa asanoissa, päästämään irti mielen asettamista vaatimuksista sekä luopumaan tehdystä harjoituksesta ja sen arvioinnista, opimme taitoja, jotka aidosti hyödyttävät meitä oikeassa elämässä. Pyyteetön, itseä kuunteleva harjoitus ja ulkoisista mittareista irtipäästäminen ovat joogan ydintä. Ja mitä paremmin opimme tuntemaan itseämme, sitä armollisemmaksi itsellemme tulemme. Aivan kuten hyväksymme toiset ihmiset kaikkine piirteineen sitä paremmin, mitä syvällisemmin ymmärrämme heitä ja heidän taustojaan.

 

Processed with MOLDIV

 

Toki asanoilla on myös fyysisiä vaikutuksia. Oikein tehtyinä ne sekä voimistavat että avaavat kehoa, ylläpitävät liikkuvuutta ja vilkastuttavat aineenvaihduntaa. Se, että joogaamme itseä kuunnellen, auttaa meitä löytämään yhteyden itseemme ja herkistää kuulemaan kehon viestejä myös joogamaton ulkopuolella. Meillä on viisas keho ja tietävä sydän, mutta usein niiden viestit jäävät niitä äänekkäämmän mielen hälinän alle.

 

Jooga systeeminä opettaa meille itsetuntemusta ja kokonaisvaltaisuutta. Jooga opettaa meitä kuulemaan ja tunnistamaan, mitä milloinkin tarvitsemme – lepoa vai ponnistelua, raskasta vai lempeää harjoitusta – ja näin ollen ohjaa meitä kohti tasapainoa. Opimme yhtäaikaisesti tahdonvoimaa ja lempeyttä, voimaa ja pehmeyttä. Toki kaikki liikunta opettaa meille myös mielenhallintaa, mutta joogassa etenemme mieli edellä. On turha siirtyä haastavampaan variaatioon, ennen kuin pystyy olemaan rentona sen hetkisessä liikkeessä. Tätä periaatetta noudattaen harjoitus vie meitä kohti kokonaisvaltaista, sisältä kumpuavaa hyvää oloa. Jooga ei ole käsiseisontoja ja sixpackeja, vaan tyytyväisyyttä siihen, mitä on juuri nyt.

 

Iloa uuteen viikkoon ja uuteen kuukauteen!

❤ : Saija

Processed with MOLDIV

 

P.S. Miksi sitten vaikkapa tämä pincha-variaatio? Minulle inversiot ovat haastavia. Ei ehkä niinkään fyysisesti, vaan henkisesti. Ylösalaisin ollessa kehoa ei hahmota samalla tavalla kuin pystyssä ollessa, ja se vie tietynlaisen hallinnan tunteen. Olen aina ollut sekä keholtani että mieleltäni vahva, ja ajatellut, että omaan henkiseen kanttiini voin aina luottaa. Kenties sen vuoksi minun on vaikea päästää hallinnan tunteesta irti – ja juuri siksi se tekee minulle niin hyvää! 🙂 Henkisen puolen lisäksi kaikki inversiot tekevät hyvää myös fyysisesti: verenkierron suunta vaihtuu kun pää ja sydän ovat lantiota alempana. Tätä varten ei kuitenkaan tarvitse nousta käsien päälle, vaan voit vain nostaa jalat kohti kattoa – ja se on aivan yhtä hyvä. JUURI NYT.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s