Sisäinen kompassi ylikierroksilla

Ei se ollutkaan pelkää jargonia! ”Jooga auttaa löytämään yhteyden sisäiseen ääneemme. Kun tulemme tietoisemmiksi kehossamme ja mielissämme tapahtuvista muutoksista, havaitsemme herkemmin epätasapainon jne.” Näin sanottiin ja näin näyttää olevan. Samalla kun kehoni on herkistynyt ilmaisemaan kantansa erinäisiin valintoihini, olen itse herkistynyt kuuntelemaan sitä. Se tuntuu jopa vähän tungettelevalta ja rajoittavalta ihmiselle, joka on aina vannonut kohtuuden nimiin. ”Kohtuudella kaikkea” on auttanut pitämään mielen ja kehon kunnossa, mutta nyt huomaan reagoivani herkemmin siihen tunkkaiseen oloon, jota tunkkaiset asiat tuottavat. Vaikka en vielä täysin avosylin toivota palautetta tervetulleeksi, yritän ajatella, että kun kerran kuljen tässä maailmassa vain ja ainoastaan tässä kehossa, lienee sillä oikeus ilmaista mielipiteeseensä siihen, mitä sillä teen.

Hattara.JPG

Jooga systeeminä on nerokas, sillä jo pelkkä fyysinen asana-harjoittelu lisää kehotietoisuutta, ja ajan kanssa väistämättä myös kokonaisvaltaisempaa itsetuntemusta. Väännämme itseämme mitä erikoisempiin asentoihin sen vuoksi, että herättäisimme tietoisuuden myös niihin kehon osiin, joihin harvemmin kiinnitämme huomiota. ”Paina takajalan ulkosyrjää vasten mattoa, tunne sisäkierto reisissä, rentouta kasvot jne.” Tämän tyyppiset ohjeet paitsi auttavat meitä löytämään vakautta, voimaa, kepeyttä ja helppoutta liikkeissämme (huom. muista kepeys ja helppous – ei saa joogata kulmat kurtussa 🙂 ), mutta toimivat samalla valokatkaisijan tavoin kehoissamme. Kokonaisvaltaisen harjoituksen jälkeen koko keho on valaistu jokaista unohdettua nurkkaa myöten ja samalla olemme hengittäneet pölyyntyneisiin kulmiin elämää ja virtaa. Ajan myötä herkkyytemme kasvaa ja pystymme konkreettisesti havaitsemaan, miten energia virtaa kehossa harjoituksen aikana. Ja se tuntuu, ah niin hyvältä!

Hattara

Tavoitteena ei siis ole suorittaa täydellisiä asanoita itseisarvona, vaan käytämme linjauksia ainoastaan suuntaviittoina, joiden mukaan energia ja tietoisuus matkaavat kehossamme. Olemme kasvaneet suorituskeskeisessä yhteiskunnassa, ja monesti huomaamattamme jatkamme suorittamista kaikkialla. Mieli on luonut käsityksen siitä, miltä täydellisen soturin tulisi näyttää, ja egomme saa pönkitystä siitä, jos pysymme päälläseisonnassa pidempään kuin naapuri. Näin ollen mieli ei selvästikään ole se, jota kuunnella, koska sillä on aivan oma agendansa. Hengitys sen sijaan kertoo meille omat rajamme puolueettomasti ja luotettavasti. Kun huomaat joogatessasi pidättäväsi hengitystä tai hengityksesi katkeilevan, höllää vähän. Ilman hengitystä energia ei pääse virtaamaan, ja toisaalta, samalla se auttaa meitä palauttamaan huomion itseemme. Sitä vartenhan koko laji on kehitetty: tunne itsesi, niin sinulle avautuu koko universumi! Ja toki otamme ilolla vastaan sivutuotteena saavutetut vahvemmat, kauniimmat lihakset ja parantuneen ryhdin. Olemme symbioosi kehoa, mieltä ja sielua, ja hyvinvoivassa kehossa muutkin osaset voivat paremmin. Namaste!

 

Jos teemme harjoituksen itseämme kuunnellen, huomaten muuttuvat tunnetilat ja mielen liikkeet, sytytämme valoja myös mielen sopukoihin ja opimme sitä kautta vielä enemmän itsestämme. Kun opimme matolla tunnistamaan olotiloja ja ajatuksia hyväksyen, mutta päästämättä niitä ihon alle, voimme tehdä samoin maton ulkopuolella – siis oikeassa elämässä, missä siitä on huomattavasti enemmän hyötyä kuin joogamaton kokoisessa minitodellisuudessa! Jos huomaamme miten häilyviä, meneviä ja tulevia, puolueellisia ja värittyneitä ajatukset ja tunteet useimmiten ovat, meillä on paremmat mahdollisuudet suhtautua niihin oikeassa mittakaavassa. Onhan se huvittavaa (tiedän, itse hetkessä ei yhtään huvittavaa!), miten pienetkin asiat voivat saada meidät raivon partaalle. Niissä tilanteissa on huomattavasti miellyttävämpää, jos pystymme hymähtämään ajatukselle sen sijaan, että joudumme sen valtaan.

Hattara

Mutta tästä virittyneestä kehotietoisuudesta taisin aloittaa, enkä ollut aivan varma tykkäänkö siitä vaiko en. Turha varmaan yrittää keksiä mitään järkevää argumenttia sille, miksi EI olisi hyvä, että olen herkistynyt kuulemaan, mitä kroppa yrittää kertoa. Ja sitä paitsi, päätösvaltahan on ja pysyy minulla. Voinhan halutessani tehdä ihan mitä vain! Olotilat vain muistuttavat olemassaolollaan tehdyistä valinnoista – kuin automaattinen palautejärjestelmä, jota pitää opetella hyödyntämään ilman, että syntyy liikaa sääntöjä ja ehdottomuutta rajoittamaan tätä kallisarvoista, nautinnollista elämää.

 

Lopulta hyödyllisempää on varmasti se, että olen saanut lisää uskallusta kuunnella sisäistä ääntäni myös tärkeämmissä asioissa kuin siinä, mitä pistän suustani alas tai kuinka usein liikun. Jos tuntuu ahtaalta hengittää tai vatsaa kivistää, olen luultavasti tekemässä jotain mikä ei ole hyväksi minulle tai on arvojeni vastaista. Tämän kompassin mukaan olen suunnistanut ennenkin, mutta tästä eteenpäin vieläkin varmemmin. Ja sehän ei siis tarkoita sitä, että tekisi aina niin kuin haluaa, koska sisäinen kompassi ei suunnista kohti mielihyvää, vaan kohti totuutta. Silloin on kevyt hengittää, koska emme voi tehdä enempää, kuin sen mikä on oikein.

 

❤ : Saija

 

Valmistujaiset:hattara.JPG

PS. Saatiin todistukset! Ja kuukauden viisaudessa kylpemisen jälkeen saatiin vuorollaan kylpeä kukan terälehdissä ja kehuissa. Aika ihanaa, juuri sopivasti hattaraa.

(Ja kyllä, tämä oli paras kuva.)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s